Miten hänen tulla takaisin nopeasti

Näin alat helposti sijoittajaksi — 9 vinkkiä, joiden avulla rikastut Miten rikastua nopeasti avakin-elämässä. Menestyjät taas ymmärtävät, että mitään ei yleensä saa helpolla ja että mukavuudenhalu voi olla tuhoisaa. Kun velkaosuuden laskee mukaan, hänen omaisuutensa arvo nousee yli miljoonaan. Alunperin piti tulla autolla takaisin Suomeen, mutta lapsemme olivat huolissaan ja ostivat meille lentoliput. Suomelan puheenjohtajana toimiva Ässämäki kertoo, että hänen tiedossaan ei ole yhtään koronaan sairastunutta Aurinkorannikon suomalaista. Kyllä voi, mutta se miten rikastua nopeasti ja helposti verkossa paljon töitä ja paljon aikaa. Helsingin Sanomien verokoneen mukaan hänen vuosiansionsa olivat euron molemmin puolin vuosina — Jopa minulla itsellä on kokemuksia, kun kuukaudessa ei tule yhtään mitään. Älä pröystäile! Joten mielikuvitusta peliin, aloitetaan. Hän toivoi vaan, ettei Antero huomaisi hänen punottavia poskiaan. Onneksi hänen hameensa oli sen verran pitkä, etteivät sukkien yläosat pilkottaisi, vaikka helma istuessa vähän nousisikin. “Nopeasti tulee tämäkin, kovaksi”, sanoi Antero, joka oli noussut pöydästä Iidan kurkottaessa yläkaapista kahvia ja suodatinpusseja. 20+v, että iän mukaan ne kilot ois kai pitäneet jo tulla. en ole laihtunut äkisti, kun en ole laihtunut, vaan aina ollut tälläinen. joskus kävin ravitsemussuunnittelijalla ja hän kielsi minulta liikunnan, ettei energiaani kuluisi siihen, jotta lihoisin. kermaruuat, pizzat, hampurilaiset ym on jo kokeiltu, mutta näytän silti tältä. että onko se alettava ihan kaloreita laskeen mitä ... Prinsessa yllättyi itsekin siitä, miten nopeasti hänen onnistui tulla raskaaksi häiden jälkeen. Ruotsin prinsessa Madeleine kertoo huomenna maanantaina julkaistavan Elle -lehden haastattelussa muun muassa ajatuksiaan raskaudesta ja edessä siintävästä äitiydestä. Kannattaa matkustaa kauas, jotta voi tulla takaisin Kotiin palaaminen matkalla saadut opit mukana on iso juttu kenelle tahansa, mutta ennen muuta aikuisuuteen valmistautuvalle nuorelle. Hanhisalon perheestä Alajärveltä on maailmalle matkattu monesti, mutta aina on palattu takaisin. hampiapurren kirjoitti:. vaan kaikki oli lueteltu mahdollisimman konkreettisesti. sitä paitsi noi jutut on aika itsestään selviä, en tosin tiedä minkä ikäinen olet tai kuinka tyhmä..ja aika sääli jos pitää oikein hakemalla lähteä hakemaan sitä suosiota vaikka samaan aikaan sepostaa tekopyhästi kuinka on jo ennenkin käyttänyt niitä keinoja. siis tiedän kyllä missä kohtaa ... Eli kertokaa keinoja miten tulla kuumeeseen? Valikko . Kommentoi aloitusta. Anonyymi (Kirjaudu / ... OP on varmaan nyt tyytyväinen kun vastasit hänen kysymykseen 9 vuotta myöhässä, hän varmasti katsoo tätä aihetta vielä. ... (mutta menee kovin nopeasti liian korkeaksi tuo luku) ja myös olen hangannut sitä peittoon/paitaan jolloin ... Jos haet kansalaisuutta myös lapsellesi, myös hänen täytyy tulla mukaan tunnistautumaan. Kun olet täyttänyt hakemuksen, muista seurata tiliäsi Enter Finland -palvelussa. Jos Maahanmuuttovirasto tarvitsee sinulta lisäselvityksiä, saat siitä ilmoituksen Enter Finland -palvelussa.

Annabelle

2020.09.09 08:23 RisseJoona Annabelle

Olin perheeni kanssa normaalisti yläkerrassa olohuoneessa, katsomassa telkkaria. Äitini oli tekemässä ruokaa, ja sanoi että "Ruoka on valmista, tulkaa syömään." Menimme perheeni kanssa ruokapöydän ääreen, ja aloimme syödä. Kun olin syönyt, menin normaalisti pelaamaan Fortnitea kavereideni kanssa. Pelasin noin 3 tuntia, kunnes alkoi väsyttää ja läsähdin sängylleni. Kello oli noin puoli neljä. Huokaisin ja sanoin " Voi vit.." mutta sanan loppuosa jäi sanomatta, kun olin niin väsynyt pelaamisesta, että nukahdin. Nukuin noin puolituntia, kunnes säpsähdin hereille. En vain tiennyt minkä takia, mutta olin jotenkin huolestunut. Nyt kello oli noin viittä vaille kymmenen illalla. "VIITTÄ VAILLE KYMMENEN?!" ihmettelin, sillä miten ihmeessä puolessatunnissa voisi aika noin vain vaihtua, ja otin juoksuaskeleet yläkertaan. Kun pääsin keittiöön, äitini oli siellä tiskaamassa, ja kysyi: "Miksi juoksit tänne alakerrasta? Onko kaikki hyvin?" En kuitenkaan vastannut sillä ajatusmaailmani oli aivan muualla. En edes kuullut mitään muuta kun vain omat ajatukseni. Kaaduin lattialle ihan kuin Harry Potter, kun tuntee, että Voldemort aikoo jotakin. Silmäni näki fullscreen tavalla, (peittää kaiken muun taustan) kun annabellen kasvot olisivat minun edessäni. Se kuitenkin kävi niin nopeasti, sillä näin Annabellen kasvot vain noin viiden millisekunin ajan. Hetken päästä pyörryin. Isäni vei minut sohvalle lepäämään, laittoi peiton päälleni ja kylmäpussin otsalleni. Noin viisi minuuttia sen jälkeen heräsin, hengittäen ihan täyttä, niinkuin kuollut oltaisiin elvytetty henkiin. Kaikki kuulivat tuon, ja tulivat luokseni heti. Hengitin hetken ja sanoin: "Se on täällä. Se on täällä. Pitäkää kaikki ulko-ovet kiinni!" Isä ja äitini olivat huolissaan, ja ihmettelivät. Äitini rauhoitti minua, ja sanoi että "Sinä katsot aivan liikaa noita elokuvia. Sinun mielikuvituksesi vain on niin vilkas." Katsoin äitiäni tosissaan, mutta hän ei liikuttunut. Äitini oli sanonut, että aikovat lähteä kahden isosiskoni kanssa johonkin paikkaan. Emme tienneet isäni kanssa minne, mutta se ei ollut kotikuntaa. Kun äitini, ja muu perheeni oli lähtenyt, jäimme isäni kanssa katsomaan, kuinka auto lähti pihasta. Sanoin: "No, nyt olemme kahden." Ehdotin isälleni, että olisimme yön hereillä, jos äiti ja muut tulisivat takaisin. Isäni mielestä se oli hyvä idea, ja hän suostui. Olimme alakerrassa, ja isäni rakensi jotakin hänen työkaluillaan, kun minä olin myös alakerrassa sohvalla makoilemassa ja katsomassa kännykkää. Hetken päästä, makuuhuoneesta kuului kolinaa, ovi oli kiinni ja avasimme oven. Sängyllä makasi nukke, jota en tuntenut. Nukella oli valkoinen mekko, hymy kasvot, se oli lyhyt ja sillä oli hiuksissaan letit. Isäni kysyi: "Mikä tuo on?" Vastasin isälleni että "Se-se on minun. Toin sen tänne, koska en keksinyt sille muuta paikkaa." Vaikka en itsekkään tiennyt mistä nukke oli tullut, ja muistini oli pyyhkiytynyt. Isänikään ei tiennyt tuosta nukesta mitään, mutta sanoi vaan "Oukkidoukki". Suljmme oven, ja noin 10 sekunin päästä kuului uudelleen kolinaa. Isäni osoitti sormellaan makuuhuoneen ovea vakava ilme kasvoillaan, ja avasi oven. Siinä se seisoi, mutta paljon pelottavampana. Sillä oli poskessa haavoja, verinen mekko, ja se hymyili. Silloin muistin hänen nimensä, ja kaiken. Heti se nukke sanoi mieleeni: "Annabelle" kaikuvalla äänellä. Sitten hän laittoi suunsa kiinni, yhä hymyili, mutta alkoi kääntymään, ja osoitti ikkunan suuntaan. Oli keskiyö, ja isäni juoksi katsomaan mitä siellä oli. Kun isäni näki ulos, hän jähmettyi paikalleen pelästynyt ilme kasvoillaan. Olin ihan panikoimassa, ja shokissa. Sitten Annabelle kääntyi katsomaan minua, alkoi kävelemään minua kohti ja laulamaan horrorcoremaisesti: "Close your eyes, shut your mouth, dream a dream and get us out, dream dream dream dream dream dream" Sain niin isot kylmät väreet, että tunsin kuin hämähäkki olisi kipitellyt selkääni pitkin. Aloin kävellä takaperin hitaasti pesuhuonetta kohti, mutta Annabelle vain jatkoi kävelyä ja laulamista. Silloin muistin että Netflixin Goosebumps sarjassa "Elävien nukkejen yö" jaksossa toinen nukeista otti Slappya jaloista kiinni, ja paiskasi pöytään niin, että pää hajoaa ja magia häviää. Yritin tehdä samaa Annabellelle, mutta silloin kuin nostin hänet, hän tarrasi olkapäistäni kiinni eikä päästänyt irti. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, ja heittäydyin lattialle niin päin, että Annabelle menisi lattiapuolelle. Mutta Annabelle kesken hypyn päästi irti, ja sen sijaan kuin suunnittelin, minulta murtui solisluu, joka oli ollut oikeastikin kolmosluokkalaisena ollut murtunut. Huusin tuskaisesti, ja nousin seisomaan. Olin peloissani, ja lähdin juoksemaan yläkertaan kohti ulko-ovea, sillä alaovemme on niin hidas avata, koska se pitää avata avaimella, niin olisi Annabelle jo saanut minut kiinni. Kun tulin ulko-ovelle, avasin oven ja juoksin pois päin talosta niin kovaa kuin pääsin. Juoksin hetken, ja pysähdyin, kun huomasin, että solisluuni.. Onkin parantunut. Ihmettelin, että mitä? Sitten katsoin taakseni. Siellä ei ollut mitään, ja kun kännyin takaisin, tiedättekö mitä? Annabelle seisoi siinä laulamassa, ihan kuin olisi teleportannut eteeni. Annabelle osoitti molemmilla käsillään minun käsiäni, ja molemmat kädet murtuivat. Se ei kuitenkaan sattunut, mutta en pystynyt liikuttamaan käsiäni. Nyt Annabelle ja minä näimme, että vieressä oli pieni myrkyllinen hämähäkki. Annabelle vilkaisi minua, ja sitten katsoi hämähäkkiä. Ajattelin että mitä Hän tekee? Mutta kun Annabelle alkoi lausumaan jotain ihmeellisiä sanoja, ja katsoin hämähäkkiä, siitä alkoi tulla iso, aivan jättiläinen. Huusin niin kovaa, mutta kukaan ei kuullut. Olin ikään kuin näkymätön. Annabelle kaatoi minut kumoon, enkä pystynyt liikkumaan. Sitten syliini putoaa jostain toinen nukke, vain sukupuoli on mies. Sen toisen nuken rintaraskussa oli lappu. Annabelle nosti lapun ajatuksellaan nuken rintataskusta, ja sanoi: "Lue se. Ääneen." Sanoin että "EN TODELLAKAAN!" Annabelle suuttui, ja sanoi kovalla äänellä korvaani: LUE SE! Nyt pelotti niin paljon, että aloin lukea. Ensimmäisellä puolella luki: Nimeni on Slappy, mikä sinun? Annabelle käänsi lapun ja siinä oli jonkinlainen loitsu. Luin senkin: Karru marri, odona loma, molonu karrano. Sitten nukke nousi seisomaan. Pelästyin todella paljon, mutta ajattelin, että hän voi auttaa. Sanoin että "Auta! Päästä minut!" Slappy katsoi minua hymyillen vihaisen näköisenä, ja katsoi kadun vieressä istuvia pehmoleluja. Slappy alkoi lausumaan sitä samaa loitsua jonka olin sanonut aiemmin: Karru marri, odona loma, molonu karrano. Pelästyin sillä luulin, että Slappyn suusta se loitsu tepsisi mihin vaan.. ja se tepsi. Nyt kaikkialta maailmaa tuli kaikenmaailman pahoja patsaita, jotka Annabelle on herättänyt, ja nukkeja ja muita. Ne alkoivat kävellä hitaasti minua katsoen, laulaen sitä samaa laulua.
Nyt heräsin, ja mietin että "Holy f*ck! Se oli vain unta".
submitted by RisseJoona to u/RisseJoona [link] [comments]


2019.08.02 08:01 Scantis Mörön Loitsu

Pitkän tauon jälkeen julkaistaan uusi mörkö tarina ( Linkki YouTube videoon alhaalla )

Heräsin tyhjästä Talosta . Talo oli vanha, ränsistynyt, sekä homeinen. Oli pimeää, enkä nähnyt juurikaan eteeni. Nousin ylös sängystä ja lähdin kohti ovea, ovi oli pikkuisen auki, kun olin aukaisemssa sitä, se liikkui hyvin hitaasti auki , naristen. Ajattelin, että oven toisella puolella olisi jokin, joten aukaisin oven varvoasti ja kurkistin oven taakse,mutta siellä ei ollut mitään.

Lähdin huoneesta ja kävelin käytävällä. Käytävä oli homeinen, väritön, sekä hyvin synkkä. Askeleeni kaikui käytävällä ja talo piti omanlaisia ääniä. Kävelin melkein käytävän päähän asti, kunnes alkoi kuulua kahden ihmisen supinaa. Pysähdyin ja palasin takaisin huoneeseen oven taakse katsomaan, mitä tapahtuu. Huoneessa oli tiuhti ja viuhti piilottamassa matkalaukkua ja he vaikuttivat olevan peloissaan. Kun astuin huoneeseen, molemmat alkoivat huutamaan " Älä jäädytä meitä" Ihmettelin, mitä he tarkoittavat ja kysyin mitä tarkoitatte. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan helpottuneita ja saivat sanottua "Ulkona on kylmä, sulje ovi"

Jäin miettimään tuota lausetta, mutta en tajunnut mitä he voisivat tarkoittaa. Tässä unessa siis en jostain syystä tiennyt koko möröstä mitäään, vaikka tiesin muumeista, mikä oli outoa. He kysyivät, ovatko muumit vielä talossa ja kysyin olenko muumitalossa. He nyökkäsivät ja kun aloin katsomaan huonetta, mietin, että onko tämä muka muumitalo, vanha ja ränsistynyt? Lähdin alakertaan katsomaan, josko muumit olisivat siellä. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan outoja, eivät omia itseään.

He istuivat keittiön pöydän ääressä ja olivat vakavan näköisiä. Menin kysymään, miksi olen täällä ja onko muumilaakso oikeasti olemassa. Muumipappa vastasi, että muumilaaksoon pääsee vain, jos oikeasti uskoo muumeihin. Olin tietenkin innoissani, mutta pettynyt muumitalon näöstä. Nuuskamuikkunen tuijotti minua intensiivisesti ja kysyi, oletko nähnyt sen. Jäin katsomaan muikkusta ja kysyin minkä? Muikkunen käänsi katseensa muumipappaan ja molemmat oli huolestuneen näköisiä. " Et siis tiedä täällä vallitsevasta hirviöstä?" Minua alkoi pelottamaan ja kysyin mikä hirviö? Muumipappa nousi tuolista ja käveli luokseni, hän laittoi käden olalleni ja alkoi selittämään.

" Ennen vanhaan lapset pääsivät matkustamaan unesta muumilaaksoon, jos vain uskoi meihin. He pääsivät viettämään aikaa kanssamme, pitämään hauskaa ja matkustamaan ympäri muumilaaksoa. Yksi alue oli kuitenkin kielletty. Yksinäiset vuoret. Yksinäisillä vuorilla vaelsi Mörkö. Vaarallinen hirviö. Vaikka meistä koskevasta sarjassa lapset tiesivät möröstä, meidän maailmassa heidän muistinsa pyyhityti möröstä, koska se aiheutti monissa traumoja. Mörkö pysyi omalla alueellaan ennen, mutta ajan myötä mörkö tuli katkeraksi. Mörkö oli yksinäinen eikä halunnut enää olla yksin, hän ei halunnut kunnioittaa sopimusta, että mörkö ei saisi tulla muumilaaksoon. Aluksi mörkö tuli rajojen yli ja lapset saivat elinikäisiä traumoja kokemastaan. Me käskimme mörköä menemään pois ja noudattamaan sopimusta. Vastineeksi annoimme mörölle smaragdin ja mörkö oli tyytyväinen.

Eräänä päivänä tänne tuli kaksi lasta, tiuhti ja viuhti. Aivan, tiuhti ja viuhti olivat ennen lapsia teidän maailmasta. Kaikki sujuivat hyvin, kunnes tiuhti ja viuhti halusivat lähteä yksinäisille vuorille. Me kielsimme menemästä sinne, koska vuorilla eksyy helposti. He eivät kuitenkaan kuunnelleet meitä, vaan lähtivät vuorille. He olivat löytäneet luolan, jossa mörkö asui ja löysivät smaragdin. He ottivat smaragdin, mutta silloin mörkö ilmestyi ja he lähtivät pakoon. He tulivat takaisin ja kertoivat tapahtuneesta. Kehotimme palauttamaan smaragdin, mutta he eivät halunneet. Me jouduimme lähettämään tiuhtin ja viuhtin, sekä smaragdin takaisin omaan maailmaansa.

Kun tiuhti ja viuhti olivat lähteneet, mörkö saapui muumilaaksoon ja oli todella vihainen. Me yritimme tehdä yhtä sun toista sopimusta, mutta mikään ei kelvannut. Mörkö alkoi metsästämään sen jälkeen tänne tulleita lapsia. Kun tarpeeksi monta lasta oli kadonnut, yhteys tähän maailman katkesi, emmekä ole nähneet lapsia täällä sen jälkeen. Mörkö oli rakentanut salaista loitsua, että kun tarpeeksi monen lapsen pelkoa saa jäädeytettä, hän voisi loihtia niistä loitsun, jonka avulla yhteys tämän maailman ja oikean maailman väliin palautuisi. Ongelmana vaan olisi että mörkö pääsisi teidän maailmaan, hakemaan smaragdin.

Mörkö siis alkoi vaanimaan muumilaaksossa lapsia ja olemme taistelleet mörkö vastaan vuosia. Mörkö väijyi talomme nurkilla kaapaten lapsia, kunnes menimme noidan puheille, noita oli tarkkailut mörköä ja arvannut mörön suunnitelman, kun hän oli varastanut noidalta loitsukirjan. Noita tarvitsi kuitenki meidän apua, eikä yksin uskaltanut nousta mörköä vastaan. Yhdessä me meidän rakkaudella ja noidan avulla katkaisimme yhteyden teidän maailmaan. Mörkö ei ollut tyytyväinen. Siitä päivästä lähtien, muumilaaksossa ei ole ollut kesää. Mörkö tuli joka päivä tarkastamaan talon joka nurkan ja kerran hän raivostui niin, että nipsu ei ole enään meidän keskuudessamme. Me olemme luvanneet suojella lapsia, hinnalla millä hyvänsä.

Hämmästyin muumipapan kertomasta tarinasta ja sanoin, että yläkerrassa oli tiuhti ja viuhti. Muumit katsoivat toisiaan ja lähtivät äkkiä yläkertaan. He avasivat oven ja alkoivat heti kysymään miten he olivat päässeet tänne. He vastasivat, että he olivat menneet nukkumaan ja nähneet normaalisti unta, kunnes mörkö oli ilmestynyt uneen ja sen jälkeen he olivat heränneet täältä ja vähän sen jälkeen he näkivät minut. Kaikki olivat huolestuneita, eikä tienneet mitä tehdä. Kysyin minkälainen mörkö on, mutta kukaan ei oikein halunnut vastata. Muumipeikko sanoi " Täällä muumilaaksossa mörkö on aivan erilainen, kuin meistä tehdyssä sarjassa". Aloin pelkäämään, minulla ei ollut mitään hajua, minkä näkönen mörkö on, kun en muistanut mörköä edes muutenkaan.

Me aloimme miettiä mitä me tehdään, kunnes hiljaisuus rikkoontui. Mörkö oli tulossa päivittäiselle kierrokselle. Muumipappa neuvoi meidät välittömästi kellariin piiloon. Tulimme yläkerrasta alas olohuoneeseen ja muumipappa alkoi tarkkailemaan ikkunasta. Muumipappa käski menemään keittiön johtavasta luukusta kellariin. Minä en halunnut mennä, olin toisaalta peloissani, mutta toisaalta utelias näkemään, millainen mörkö oli. Pappa sanoi, että minun olisi viisasta mennä piiloon, sillä jos mörkö saisi minut kiinni, hän saisi mahdollisuuden päästä meidän maailmaan, ja kun tiuhti ja viuhti ovat täällä mörkö ei lopeta, ennenkuin löytävät heidät, eikä hän voi löytää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka kaukana maisemassa taivas muutti väriä, mörkö oli lähellä. Mörön märinä voimistui ja itseäni alkoi pelottaan niin, että päätin lähteä kellariin.

Menimme kellariin ja menin piiloon laatikkoon sisälle ja muumipappa naulasi laatikon kiinni. Laatikossa oli kuitenkin pieni reikä, josta näin läpi. Muumipappa palasi olohuoneeseen ja hetken aikaa oli hiljaista. Tiuhti ja viuhti supisivat laatikossaan, kunnes kuului kuinka ovi pamahti auki. Tiuhti ja viuhti lopetti supinan. Mörkö alkoi liikkumaan talossa ja askeleet valtasivat hiljaisuuden. Mörkö astui keittiöön ja yhtäkkiä askeleet pysähtyi. Kuulin kuinka mörkö nuuskutti ja silloin hän alkoi karjumaan kovaan ääneen, avasi lattialuukun ja ryntäsi kellariin. Hän oli ilmeisesti haistanut meidät. Näin kuinka mörkö tuli kellariin laatikossa olevasta reiästä ja muumipeikko oli oikeassa, mörkö ei näyttänyt yhtään samalta mitä meidän maailmassa. Mörkö näytti suurinpiirtein tältä.

Mörkö vaelsi kellarissa ja nuuskutti. Pappa, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tulivat perässä. Mörkö kysyi. "Onko täällä lapsia" Pappa vastasi, että ei, täällä ei ole ollut lapsia vuosikausiin, kyllähän sinä sen tiedät. Mörkö käänsi katseensa pappaan ja sanoi " Täällä haisee tiuhti ja viuhti, kerro missä he ovat tai jäädytän teidät kaikki" Pappa oli hätäänytyt, eikä keksinyt mitään, mitä sanoa, kunnes mamma tuli kellariin ja sanoi "Minä löysin viime viikolla tiuhdin ja viuhdin matkalaukun, he ovat jättäneet sen tänne" mamma oli tuonut matkalaukun yläkerrasta, kun mörkö oli tullut kellariin. Mörkö katsoi mammaa ja vastasi " Missä smaragdi on" Mamma kohautti olkapäitä ja sanoi "Tiuhti ja viuhti ovat vieneet sen mukana, kyllähän sinä sen tiedät".

Mörkö oli turhautuneen näköinen. Hän ei halunnut uskoa tuota selitystä, mutta hänen oli pakko. Mörkö oli lähdössä pois, mutta Tiuhti tai viuhti päästi aivastuksen. Mörkö kääntyi ja oli menossa kohti tiuhdin ja viuhdin laatikkoa. Mörkö oli avaamassa laatikkoa, väänsi laatikon auki, mutta juuri kun laatikko narahti, noita tuli kellariin ja loihti mörön paikalleen. Noita huusi, että ottakaa Tiuhti ja viuhti ja tulkaa mukaani. Pappa avasi laatikon ja kun näin mörön, jähmetyin paikalleni, se oli iso, pelottava ja näin kuinka hän tuojitti minua, vaikka ei pystynyt liikkumaan. Mörön silmistä näki, kuinka vihainen hän oli.

Lähdimme muumitalosta kohti noitametsää, noidan johdatuksella. Noita alkoi selittämään kuinka oli aistinut meidän tulon. Hän selitti "Mörkö on keksinyt keinon miten saa teidät tänne mailmaan, hän on uhrannut kaikki jäädytetyt lapset, joiden tarkoituksena oli tehdä loitsu, miten päästä teidän maailmaan. Hän löysi keinon miten tuoda teidät tänne. Mutta minä keksin keinon, miten saamme mörön loihdittua pois takaisin yksinäisille vuorille ja saada kaikki takaisin. Meidän pitää tehdä smaragdiin loitsu, ja antaa smaragdi mörölle, antakaa se smaragdi tiuhti ja viuhti ".

Mamma sanoi, että oli piilottanut smaragdin, kun mörkö tuli sinne ja haistoi tiuhdin ja viuhdin. Noita sanoi, mörön liikkumattomuus loitsu pitäisi vielä tehota ja että minun pitäisi hakea smaragdi, jos liikumattomuus loitsu on haihtunut, koska mörkö ei tunne hajuani. Sanoin, etten uskalla mennä sinne, en varmana mene. Noita vaan sanoi, että sinun on pakko. Metsän keskellä noita pysähtyi ja alkoi loihtimaan, Tiuhti ja viuhti lähetettiin takaisin minun maailmaani. " Sinun on pakko, olet ainoa mahdollisuus. Mutta muista, jos mörkö saa sinut kiinni, hän lähtee etsimään tiuhtia ja viuhtia teidän maailmaan, ja se merkitsee kaikille lapsille loppua ".

Muumipappa ja muumipeikko rohkaisi minua ja kertoi, että kyllä minä pystyn siihen. Nyt mamma sanoi "Minun tarvitsee kertoa yksi juttu...smaragdi.. Se on vieläki matkalaukussa, kellarissa, missä mörkö on..Mietin, että paras jättä se matkalaukkuun, ei mörkö sieltä tajua sitä katsoa, jos matkalaukku on minulla.. " Nielaisin palan kurkusta ja rohkaisin itseäni. Minun oli mentävä muumitaloon, yksin, pelko siitä, että mörkö voisi saada minut kiinni. Lähdin kohti muumitaloa, matkalla mietin strategioita, mitä tekisin eri tilanteessa.

Saavuin muumitalon eteen, keräsin rohkeutta vielä hetken ja avasin hiljaa ja varovasti oven. Ovesta kuuluva narina kaikui tyhjässä muumitalossa ja pelkäsin, että mörkö kuulee sen. Kävelin varovasti, varpaillani muumitaloa ympäri, katsoen, ettei mörkö yllätä minua mistään suunnasta, jos mörkö olisi vapautunut loitsusta. Pääsin keittöön ja lattialuukun päällä oli kiva, minkä muumipappa oli ilmeisesti jättänyt siihen. Mietin, että huh, mörkö on vielä loitsun vallassa, kun ei ole tullut kellarista. Helpottuneena avasin nopeasti luukun ja kapusin alas.

Olin oikeassa, mörkö oli kellarissa paikoillaan loitsun pauloissa, matkalaukku muutaman metrin päässä. Kävelin hiljaa mörön ohi. Mörkö oli todella pelottavan näköinen ja se vain tuijotti tyhjyyteen silmillään. Pääsin matkalaukun luokse ja avasin matkalaukun varmistaakseni, että smaragdi oli varmasti siellä. Raotin matkalaukkua ja sieltä tuleva hohde varmisti, että siellä se on. Käänsin päätä varmistaakseni, että mörkö olisi vielä loitsussa. Otin matkalaukun syliin ja käännyin lähteäksi pois, mutta.. Mörön silmät oli kääntynyt suoraan minua kohti. Minä vain jähmetyin katsomaan noita silmiä. Sitten tajusin, että loitsu oli varmaan raennut ja aloin panikoida, mutta mörkö ei liikahtanutkaan.

Olin hämmentynyt. Lähdin kävelemään kohti mörköä varovasti. Katsoin suoraa mörköä silmiin ja koko ajan olin varuillani, koska mörkö liikkuisi. Askeleeni olivat hitaita ja varovaisia, sekä mörön katse oli vanginnut minut tuijottamaan tuota hiviöitä suoraan silmiin. Minun syke nousi metri metriltä, kun yritin ohittaa mörköä. Pääsin mörön vierelle ohittaakseni hänet ja kun olin ohittanut, otin välittömästi juoksuaskeleet ja silloin mörkö kääntyi ja alkoi huutamaan niin kovaa, että kaaduin lattialuukulle menevissä rappusissa.

Nousin ylös ja katsoin taakseni, mutta mörkö ei ollut enää siinä. Hieroin silmiä ja mietin, mitä. Eihän mörkö voinut noin vaan kadota. Avasin varovasti lattialuukun ja tähylin kansi vähän auki, ettei mörkö vaanisi jossain nurkassa. Kun pääsin keittiöön, huomasin, että ulko-ovi oli auki. Olin hämilläni, koska ei mörkö voinut ohittaa minua missään kohtaa. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, varmistin, ettei mörkö olisi oven takana, kummallakaan puolella. Laitoin ulko-oven kiinni ja silloin mörkö ilmestyi sisäpuolelta ulko-ovessa olevaan ikkunaan.

Lähdin välittömästi juoksemaan pois, katsoin taakseni, mutta mörkö vain seisoi ulko-oven edessä, hymyili, eikä lähtenyt perään. Pysähdyin ja jäin katsomaan mitä mörkö oikeen aikoi. Mörön käsi tuli mörön takaa ja siinä se oli. Smaragdi. Katsoin matkalaukkuun ja siellä oli vain joku timantti. Mörkö oli vaihtanut ne tarkoituksella. Mitä mörkö oikein aikoi? Miksei hän napannut minua ku olisi voinut? Mörkö avasi suunsa ja sanoi " Jos uskallat tulla eteeni, saat smaragdin " mietin, etten todellakaan mene, mörkö huijaa aivan varmasti. Mörkö alkoi kävelemään minua kohti ja aloin panikoida. Mietin, että tarvitsen tuon smaragdin, en voi vielä luovuttaa sitä mörölle.

Mörkö jatkoi kävelemistä, kunnes pysähtyi ja asetti smaragdin maahan, eteensä. " Tule vain, en minä sinulle mitään pahaa tee ". En tiedä miksi, mutta aloin kävelemään kohti mörkö. Mörkö vain hymyili ja hymy leventyi koko ajan, mitä lähemmäksi tulin. Olin nyt parin metrin päästä smaragdista ja mörkö alkoi nauramaan. Pelästyin ja otin pari askelta taaksepäin. Mörkö nauroi kuin hullu, kunnes yhtäkkiä se lopetti ja alkoi katsomaan minua vihaisesti. " Sinua on huijattu, eivät noita ja muut tarvitse smaragdia loitsuun, vaan sinut. Ne lähettivät sinut tänne, jotta saisin sinut ja saisin tehtyä loitsun, sekä lähdettyä pois muumilaaksosta. He ovat suunnitelleet tätä pitkään, he saivat sinut tänne maailmastasi loitsulla, jotta he voisivat uhrata sinut, he haluavat minusta eroon, että voivat elää täällä rauhassa. Me sovimme tämän kaiken yhdessä. Ei minua kiinnosta smaragdi, vaan tiuhti ja viuhti. He eivät pelkästään varasteet smaragdia. He tappoivat minun veljeni varastessaan smaragdia.

Huusin, etten usko sinua. Mörkö sanoi " miksi luulet, että sinut lähetettiin yksin, sen takia, etten tunne hajuasi? Hah, kyllä minä sinun hajusi haistoin jo aluksi, he lähettivät sinut siksi, että pääsisi sinusta eroon ". En halunnut uskoa mörköä, ei tämä voinut olla totta. " Ota vain smaragdi ja mene muumien luokse ja katso miten he reagoivat. He keksivät varmasti syyn lähettää sinut takaisin tänne. Aloin tulemaan vihaiseksi muumeille, lähestyin smaragdia ja sain laitettua sen matkalaukkuun. Käännyin poispäin ja näin mörön nyt edessäni. Mitä, katsoin taakseni ja mörkö oli myös siellä? Mörkö alkoi taas nauramaan " Haha huijasin sinua, veljeni on elossa, miksi luulit ulko-oven olevan auki kun tulit tänne, ? Me saimme yhdessä sinut ansaan. Nyt on minun aikani "

Möröt alkoivat lähestyä minua mutta olin tarpeeksi nopea ja pääsin pakoon. Juoksin niin lujaa kuin pystyin ja mörköjen märinä jäi takseeni kuin kauhumusiikki. Pääsin noitametsään. Oli jo todella pimeää enkä nähnyt juurikaan eteeni. Otin smaragdin laukusta, jotta se voisi tuoda valoa ja se toikin. Kävelin metsässä kunnes tajusin, että olen eksynyt. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan kävellä. Kaikki näytti niin samalta. Aloin panikoida ja paniikin vallassa vain kuljin ympyrää. Lopulta uuvuin ja jäin itkemään maahan. Mi nulla ei ollut mitään toivoa. Itkin, kunnes kuulin rasahduksen lähellä. Käänsin välittömästi pääni rasahduken suuntaan. Nyt rasahdus kuului takaani. Käänsin pääni taakse ja huomasin pimessä mörön silmät ja suun. Pelästyin valtavasti ja lähdin äkkiä juoksemaan toiseen suuntaan, mutta törmäsin mörön veljeen. Kaaduin maahan ja mörön veli otti matkalaukun ja mörkö nappasi minut kiinni. Mörkö sanoi " Vihdoin on minun aikani "
Heräsin ja olin helpottunut, että se oli vain unta. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Tein aamupalaa normaalisti, söin ja lähdin kohti koulua. Oli talvi ja pimeää heti aamusta. Menin kellariin hakemaan polkpyörääni. Kun pääsin kellarin alkoi tuttu musiikki soida. Pelästyin ja laitoin kellarin valot päälle ja mörkö seisoi edessäni " Minun aikani ".
Nyt heräsin oikeasti ja olin tosi sekaisin. Tein aamupalaa normaalisti ja lähdin kohti koulua. Olin menossa kellariin hakemaan pyörääni, mutta pelkäsin, että mörkö oli siellä. Tänä aamuna siis kävelin kouluun.

YouTube ; https://www.youtube.com/watch?v=RDO6N_B7DRw&lc=z23cflphfnvyyd4pw04t1aokgsvrzoaa1pjattw125wzrk0h00410.1564685229673331
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


2019.04.12 11:57 Scantis Mörön loitsu

Heräsin tyhjästä Talosta . Talo oli vanha, ränsistynyt, sekä homeinen. Oli pimeää, enkä nähnyt juurikaan eteeni. Nousin ylös sängystä ja lähdin kohti ovea, ovi oli pikkuisen auki, kun olin aukaisemssa sitä, se liikkui hyvin hitaasti auki , naristen. Ajattelin, että oven toisella puolella olisi jokin, joten aukaisin oven varvoasti ja kurkistin oven taakse,mutta siellä ei ollut mitään.
Lähdin huoneesta ja kävelin käytävällä. Käytävä oli homeinen, väritön, sekä hyvin synkkä. Askeleeni kaikui käytävällä ja talo piti omanlaisia ääniä. Kävelin melkein käytävän päähän asti, kunnes alkoi kuulua kahden ihmisen supinaa. Pysähdyin ja palasin takaisin huoneeseen oven taakse katsomaan, mitä tapahtuu. Huoneessa oli tiuhti ja viuhti piilottamassa matkalaukkua ja he vaikuttivat olevan peloissaan. Kun astuin huoneeseen, molemmat alkoivat huutamaan " Älä jäädytä meitä" Ihmettelin, mitä he tarkoittavat ja kysyin mitä tarkoitatte. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan helpottuneita ja saivat sanottua "Ulkona on kylmä, sulje ovi"
Jäin miettimään tuota lausetta, mutta en tajunnut mitä he voisivat tarkoittaa. Tässä unessa siis en jostain syystä tiennyt koko möröstä mitäään, vaikka tiesin muumeista, mikä oli outoa. He kysyivät, ovatko muumit vielä talossa ja kysyin olenko muumitalossa. He nyökkäsivät ja kun aloin katsomaan huonetta, mietin, että onko tämä muka muumitalo, vanha ja ränsistynyt? Lähdin alakertaan katsomaan, josko muumit olisivat siellä. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan outoja, eivät omia itseään.
He istuivat keittiön pöydän ääressä ja olivat vakavan näköisiä. Menin kysymään, miksi olen täällä ja onko muumilaakso oikeasti olemassa. Muumipappa vastasi, että muumilaaksoon pääsee vain, jos oikeasti uskoo muumeihin. Olin tietenkin innoissani, mutta pettynyt muumitalon näöstä. Nuuskamuikkunen tuijotti minua intensiivisesti ja kysyi, oletko nähnyt sen. Jäin katsomaan muikkusta ja kysyin minkä? Muikkunen käänsi katseensa muumipappaan ja molemmat oli huolestuneen näköisiä. " Et siis tiedä täällä vallitsevasta hirviöstä?" Minua alkoi pelottamaan ja kysyin mikä hirviö? Muumipappa nousi tuolista ja käveli luokseni, hän laittoi käden olalleni ja alkoi selittämään.
" Ennen vanhaan lapset pääsivät matkustamaan unesta muumilaaksoon, jos vain uskoi meihin. He pääsivät viettämään aikaa kanssamme, pitämään hauskaa ja matkustamaan ympäri muumilaaksoa. Yksi alue oli kuitenkin kielletty. Yksinäiset vuoret. Yksinäisillä vuorilla vaelsi Mörkö. Vaarallinen hirviö. Vaikka meistä koskevasta sarjassa lapset tiesivät möröstä, meidän maailmassa heidän muistinsa pyyhityti möröstä, koska se aiheutti monissa traumoja. Mörkö pysyi omalla alueellaan ennen, mutta ajan myötä mörkö tuli katkeraksi. Mörkö oli yksinäinen eikä halunnut enää olla yksin, hän ei halunnut kunnioittaa sopimusta, että mörkö ei saisi tulla muumilaaksoon. Aluksi mörkö tuli rajojen yli ja lapset saivat elinikäisiä traumoja kokemastaan. Me käskimme mörköä menemään pois ja noudattamaan sopimusta. Vastineeksi annoimme mörölle smaragdin ja mörkö oli tyytyväinen.
Eräänä päivänä tänne tuli kaksi lasta, tiuhti ja viuhti. Aivan, tiuhti ja viuhti olivat ennen lapsia teidän maailmasta. Kaikki sujuivat hyvin, kunnes tiuhti ja viuhti halusivat lähteä yksinäisille vuorille. Me kielsimme menemästä sinne, koska vuorilla eksyy helposti. He eivät kuitenkaan kuunnelleet meitä, vaan lähtivät vuorille. He olivat löytäneet luolan, jossa mörkö asui ja löysivät smaragdin. He ottivat smaragdin, mutta silloin mörkö ilmestyi ja he lähtivät pakoon. He tulivat takaisin ja kertoivat tapahtuneesta. Kehotimme palauttamaan smaragdin, mutta he eivät halunneet. Me jouduimme lähettämään tiuhtin ja viuhtin, sekä smaragdin takaisin omaan maailmaansa.
Kun tiuhti ja viuhti olivat lähteneet, mörkö saapui muumilaaksoon ja oli todella vihainen. Me yritimme tehdä yhtä sun toista sopimusta, mutta mikään ei kelvannut. Mörkö alkoi metsästämään sen jälkeen tänne tulleita lapsia. Kun tarpeeksi monta lasta oli kadonnut, yhteys tähän maailman katkesi, emmekä ole nähneet lapsia täällä sen jälkeen. Mörkö oli rakentanut salaista loitsua, että kun tarpeeksi monen lapsen pelkoa saa jäädeytettä, hän voisi loihtia niistä loitsun, jonka avulla yhteys tämän maailman ja oikean maailman väliin palautuisi. Ongelmana vaan olisi että mörkö pääsisi teidän maailmaan, hakemaan smaragdin.
Mörkö siis alkoi vaanimaan muumilaaksossa lapsia ja olemme taistelleet mörkö vastaan vuosia. Mörkö väijyi talomme nurkilla kaapaten lapsia, kunnes menimme noidan puheille, noita oli tarkkailut mörköä ja arvannut mörön suunnitelman, kun hän oli varastanut noidalta loitsukirjan. Noita tarvitsi kuitenki meidän apua, eikä yksin uskaltanut nousta mörköä vastaan. Yhdessä me meidän rakkaudella ja noidan avulla katkaisimme yhteyden teidän maailmaan. Mörkö ei ollut tyytyväinen. Siitä päivästä lähtien, muumilaaksossa ei ole ollut kesää. Mörkö tuli joka päivä tarkastamaan talon joka nurkan ja kerran hän raivostui niin, että nipsu ei ole enään meidän keskuudessamme. Me olemme luvanneet suojella lapsia, hinnalla millä hyvänsä.
Hämmästyin muumipapan kertomasta tarinasta ja sanoin, että yläkerrassa oli tiuhti ja viuhti. Muumit katsoivat toisiaan ja lähtivät äkkiä yläkertaan. He avasivat oven ja alkoivat heti kysymään miten he olivat päässeet tänne. He vastasivat, että he olivat menneet nukkumaan ja nähneet normaalisti unta, kunnes mörkö oli ilmestynyt uneen ja sen jälkeen he olivat heränneet täältä ja vähän sen jälkeen he näkivät minut. Kaikki olivat huolestuneita, eikä tienneet mitä tehdä. Kysyin minkälainen mörkö on, mutta kukaan ei oikein halunnut vastata. Muumipeikko sanoi " Täällä muumilaaksossa mörkö on aivan erilainen, kuin meistä tehdyssä sarjassa". Aloin pelkäämään, minulla ei ollut mitään hajua, minkä näkönen mörkö on, kun en muistanut mörköä edes muutenkaan.
Me aloimme miettiä mitä me tehdään, kunnes hiljaisuus rikkoontui. Mörkö oli tulossa päivittäiselle kierrokselle. Muumipappa neuvoi meidät välittömästi kellariin piiloon. Tulimme yläkerrasta alas olohuoneeseen ja muumipappa alkoi tarkkailemaan ikkunasta. Muumipappa käski menemään keittiön johtavasta luukusta kellariin. Minä en halunnut mennä, olin toisaalta peloissani, mutta toisaalta utelias näkemään, millainen mörkö oli. Pappa sanoi, että minun olisi viisasta mennä piiloon, sillä jos mörkö saisi minut kiinni, hän saisi mahdollisuuden päästä meidän maailmaan, ja kun tiuhti ja viuhti ovat täällä mörkö ei lopeta, ennenkuin löytävät heidät, eikä hän voi löytää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka kaukana maisemassa taivas muutti väriä, mörkö oli lähellä. Mörön märinä voimistui ja itseäni alkoi pelottaan niin, että päätin lähteä kellariin.
Menimme kellariin ja menin piiloon laatikkoon sisälle ja muumipappa naulasi laatikon kiinni. Laatikossa oli kuitenkin pieni reikä, josta näin läpi. Muumipappa palasi olohuoneeseen ja hetken aikaa oli hiljaista. Tiuhti ja viuhti supisivat laatikossaan, kunnes kuului kuinka ovi pamahti auki. Tiuhti ja viuhti lopetti supinan. Mörkö alkoi liikkumaan talossa ja askeleet valtasivat hiljaisuuden. Mörkö astui keittiöön ja yhtäkkiä askeleet pysähtyi. Kuulin kuinka mörkö nuuskutti ja silloin hän alkoi karjumaan kovaan ääneen, avasi lattialuukun ja ryntäsi kellariin. Hän oli ilmeisesti haistanut meidät. Näin kuinka mörkö tuli kellariin laatikossa olevasta reiästä ja muumipeikko oli oikeassa, mörkö ei näyttänyt yhtään samalta mitä meidän maailmassa. Mörkö näytti suurinpiirtein tältä.
Mörkö vaelsi kellarissa ja nuuskutti. Pappa, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tulivat perässä. Mörkö kysyi. "Onko täällä lapsia" Pappa vastasi, että ei, täällä ei ole ollut lapsia vuosikausiin, kyllähän sinä sen tiedät. Mörkö käänsi katseensa pappaan ja sanoi " Täällä haisee tiuhti ja viuhti, kerro missä he ovat tai jäädytän teidät kaikki" Pappa oli hätäänytyt, eikä keksinyt mitään, mitä sanoa, kunnes mamma tuli kellariin ja sanoi "Minä löysin viime viikolla tiuhdin ja viuhdin matkalaukun, he ovat jättäneet sen tänne" mamma oli tuonut matkalaukun yläkerrasta, kun mörkö oli tullut kellariin. Mörkö katsoi mammaa ja vastasi " Missä smaragdi on" Mamma kohautti olkapäitä ja sanoi "Tiuhti ja viuhti ovat vieneet sen mukana, kyllähän sinä sen tiedät".
Mörkö oli turhautuneen näköinen. Hän ei halunnut uskoa tuota selitystä, mutta hänen oli pakko. Mörkö oli lähdössä pois, mutta Tiuhti tai viuhti päästi aivastuksen. Mörkö kääntyi ja oli menossa kohti tiuhdin ja viuhdin laatikkoa. Mörkö oli avaamassa laatikkoa, väänsi laatikon auki, mutta juuri kun laatikko narahti, noita tuli kellariin ja loihti mörön paikalleen. Noita huusi, että ottakaa Tiuhti ja viuhti ja tulkaa mukaani. Pappa avasi laatikon ja kun näin mörön, jähmetyin paikalleni, se oli iso, pelottava ja näin kuinka hän tuojitti minua, vaikka ei pystynyt liikkumaan. Mörön silmistä näki, kuinka vihainen hän oli.
Lähdimme muumitalosta kohti noitametsää, noidan johdatuksella. Noita alkoi selittämään kuinka oli aistinut meidän tulon. Hän selitti "Mörkö on keksinyt keinon miten saa teidät tänne mailmaan, hän on uhrannut kaikki jäädytetyt lapset, joiden tarkoituksena oli tehdä loitsu, miten päästä teidän maailmaan. Hän löysi keinon miten tuoda teidät tänne. Mutta minä keksin keinon, miten saamme mörön loihdittua pois takaisin yksinäisille vuorille ja saada kaikki takaisin. Meidän pitää tehdä smaragdiin loitsu, ja antaa smaragdi mörölle, antakaa se smaragdi tiuhti ja viuhti ".
Mamma sanoi, että oli piilottanut smaragdin, kun mörkö tuli sinne ja haistoi tiuhdin ja viuhdin. Noita sanoi, mörön liikkumattomuus loitsu pitäisi vielä tehota ja että minun pitäisi hakea smaragdi, jos liikumattomuus loitsu on haihtunut, koska mörkö ei tunne hajuani. Sanoin, etten uskalla mennä sinne, en varmana mene. Noita vaan sanoi, että sinun on pakko. Metsän keskellä noita pysähtyi ja alkoi loihtimaan, Tiuhti ja viuhti lähetettiin takaisin minun maailmaani. " Sinun on pakko, olet ainoa mahdollisuus. Mutta muista, jos mörkö saa sinut kiinni, hän lähtee etsimään tiuhtia ja viuhtia teidän maailmaan, ja se merkitsee kaikille lapsille loppua ".
Muumipappa ja muumipeikko rohkaisi minua ja kertoi, että kyllä minä pystyn siihen. Nyt mamma sanoi "Minun tarvitsee kertoa yksi juttu...smaragdi.. Se on vieläki matkalaukussa, kellarissa, missä mörkö on..Mietin, että paras jättä se matkalaukkuun, ei mörkö sieltä tajua sitä katsoa, jos matkalaukku on minulla.. " Nielaisin palan kurkusta ja rohkaisin itseäni. Minun oli mentävä muumitaloon, yksin, pelko siitä, että mörkö voisi saada minut kiinni. Lähdin kohti muumitaloa, matkalla mietin strategioita, mitä tekisin eri tilanteessa.
Saavuin muumitalon eteen, keräsin rohkeutta vielä hetken ja avasin hiljaa ja varovasti oven. Ovesta kuuluva narina kaikui tyhjässä muumitalossa ja pelkäsin, että mörkö kuulee sen. Kävelin varovasti, varpaillani muumitaloa ympäri, katsoen, ettei mörkö yllätä minua mistään suunnasta, jos mörkö olisi vapautunut loitsusta. Pääsin keittöön ja lattialuukun päällä oli kiva, minkä muumipappa oli ilmeisesti jättänyt siihen. Mietin, että huh, mörkö on vielä loitsun vallassa, kun ei ole tullut kellarista. Helpottuneena avasin nopeasti luukun ja kapusin alas.
Olin oikeassa, mörkö oli kellarissa paikoillaan loitsun pauloissa, matkalaukku muutaman metrin päässä. Kävelin hiljaa mörön ohi. Mörkö oli todella pelottavan näköinen ja se vain tuijotti tyhjyyteen silmillään. Pääsin matkalaukun luokse ja avasin matkalaukun varmistaakseni, että smaragdi oli varmasti siellä. Raotin matkalaukkua ja sieltä tuleva hohde varmisti, että siellä se on. Käänsin päätä varmistaakseni, että mörkö olisi vielä loitsussa. Otin matkalaukun syliin ja käännyin lähteäksi pois, mutta.. Mörön silmät oli kääntynyt suoraan minua kohti. Minä vain jähmetyin katsomaan noita silmiä. Sitten tajusin, että loitsu oli varmaan raennut ja aloin panikoida, mutta mörkö ei liikahtanutkaan.
Olin hämmentynyt. Lähdin kävelemään kohti mörköä varovasti. Katsoin suoraa mörköä silmiin ja koko ajan olin varuillani, koska mörkö liikkuisi. Askeleeni olivat hitaita ja varovaisia, sekä mörön katse oli vanginnut minut tuijottamaan tuota hiviöitä suoraan silmiin. Minun syke nousi metri metriltä, kun yritin ohittaa mörköä. Pääsin mörön vierelle ohittaakseni hänet ja kun olin ohittanut, otin välittömästi juoksuaskeleet ja silloin mörkö kääntyi ja alkoi huutamaan niin kovaa, että kaaduin lattialuukulle menevissä rappusissa.
Nousin ylös ja katsoin taakseni, mutta mörkö ei ollut enää siinä. Hieroin silmiä ja mietin, mitä. Eihän mörkö voinut noin vaan kadota. Avasin varovasti lattialuukun ja tähylin kansi vähän auki, ettei mörkö vaanisi jossain nurkassa. Kun pääsin keittiöön, huomasin, että ulko-ovi oli auki. Olin hämilläni, koska ei mörkö voinut ohittaa minua missään kohtaa. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, varmistin, ettei mörkö olisi oven takana, kummallakaan puolella. Laitoin ulko-oven kiinni ja silloin mörkö ilmestyi sisäpuolelta ulko-ovessa olevaan ikkunaan.
Lähdin välittömästi juoksemaan pois, katsoin taakseni, mutta mörkö vain seisoi ulko-oven edessä, hymyili, eikä lähtenyt perään. Pysähdyin ja jäin katsomaan mitä mörkö oikeen aikoi. Mörön käsi tuli mörön takaa ja siinä se oli. Smaragdi. Katsoin matkalaukkuun ja siellä oli vain joku timantti. Mörkö oli vaihtanut ne tarkoituksella. Mitä mörkö oikein aikoi? Miksei hän napannut minua ku olisi voinut? Mörkö avasi suunsa ja sanoi " Jos uskallat tulla eteeni, saat smaragdin " mietin, etten todellakaan mene, mörkö huijaa aivan varmasti. Mörkö alkoi kävelemään minua kohti ja aloin panikoida. Mietin, että tarvitsen tuon smaragdin, en voi vielä luovuttaa sitä mörölle.
Mörkö jatkoi kävelemistä, kunnes pysähtyi ja asetti smaragdin maahan, eteensä. " Tule vain, en minä sinulle mitään pahaa tee ". En tiedä miksi, mutta aloin kävelemään kohti mörkö. Mörkö vain hymyili ja hymy leventyi koko ajan, mitä lähemmäksi tulin. Olin nyt parin metrin päästä smaragdista ja mörkö alkoi nauramaan. Pelästyin ja otin pari askelta taaksepäin. Mörkö nauroi kuin hullu, kunnes yhtäkkiä se lopetti ja alkoi katsomaan minua vihaisesti. " Sinua on huijattu, eivät noita ja muut tarvitse smaragdia loitsuun, vaan sinut. Ne lähettivät sinut tänne, jotta saisin sinut ja saisin tehtyä loitsun, sekä lähdettyä pois muumilaaksosta. He ovat suunnitelleet tätä pitkään, he saivat sinut tänne maailmastasi loitsulla, jotta he voisivat uhrata sinut, he haluavat minusta eroon, että voivat elää täällä rauhassa. Me sovimme tämän kaiken yhdessä. Ei minua kiinnosta smaragdi, vaan tiuhti ja viuhti. He eivät pelkästään varasteet smaragdia. He tappoivat minun veljeni varastessaan smaragdia.
Huusin, etten usko sinua. Mörkö sanoi " miksi luulet, että sinut lähetettiin yksin, sen takia, etten tunne hajuasi? Hah, kyllä minä sinun hajusi haistoin jo aluksi, he lähettivät sinut siksi, että pääsisi sinusta eroon ". En halunnut uskoa mörköä, ei tämä voinut olla totta. " Ota vain smaragdi ja mene muumien luokse ja katso miten he reagoivat. He keksivät varmasti syyn lähettää sinut takaisin tänne. Aloin tulemaan vihaiseksi muumeille, lähestyin smaragdia ja sain laitettua sen matkalaukkuun. Käännyin poispäin ja näin mörön nyt edessäni. Mitä, katsoin taakseni ja mörkö oli myös siellä? Mörkö alkoi taas nauramaan " Haha huijasin sinua, veljeni on elossa, miksi luulit ulko-oven olevan auki kun tulit tänne, ? Me saimme yhdessä sinut ansaan. Nyt on minun aikani "
Möröt alkoivat lähestyä minua mutta olin tarpeeksi nopea ja pääsin pakoon. Juoksin niin lujaa kuin pystyin ja mörköjen märinä jäi takseeni kuin kauhumusiikki. Pääsin noitametsään. Oli jo todella pimeää enkä nähnyt juurikaan eteeni. Otin smaragdin laukusta, jotta se voisi tuoda valoa ja se toikin. Kävelin metsässä kunnes tajusin, että olen eksynyt. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan kävellä. Kaikki näytti niin samalta. Aloin panikoida ja paniikin vallassa vain kuljin ympyrää. Lopulta uuvuin ja jäin itkemään maahan. Minulla ei ollut mitään toivoa. Itkin, kunnes kuulin rasahduksen lähellä. Käänsin välittömästi pääni rasahduken suuntaan. Nyt rasahdus kuului takaani. Käänsin pääni taakse ja huomasin pimessä mörön silmät ja suun. Pelästyin valtavasti ja lähdin äkkiä juoksemaan toiseen suuntaan, mutta törmäsin mörön veljeen. Kaaduin maahan ja mörön veli otti matkalaukun ja mörkö nappasi minut kiinni. Mörkö sanoi " Vihdoin on minun aikani "
Heräsin ja olin helpottunut, että se oli vain unta. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Tein aamupalaa normaalisti, söin ja lähdin kohti koulua. Oli talvi ja pimeää heti aamusta. Menin kellariin hakemaan polkpyörääni. Kun pääsin kellarin alkoi tuttu musiikki soida. Pelästyin ja laitoin kellarin valot päälle ja mörkö seisoi edessäni " Minun aikani ".
Nyt heräsin oikeasti ja olin tosi sekaisin. Tein aamupalaa normaalisti ja lähdin kohti koulua. Olin menossa kellariin hakemaan pyörääni, mutta pelkäsin, että mörkö oli siellä. Tänä aamuna siis kävelin kouluun.
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


2018.11.20 20:02 Scantis Mörön Luola

Tämä kertoo unestani, jonka näin ollessani noin 10 vuotias. Uni jäi aivoihin traumana niin pahasti, että muistan vieläkin 20 vuotta sen jälkeen erittäin tarkasti, mitä tuona yönä tapahtui.
Ja näin sen menee.
Oli joululoma ja olin erittäin innoissani, sillä perinteen mukaan tapasimme matkustaa isovanhempien luo Keski-Pohjanmaalle. Pakkasin vaatteitani ja muistin, että otin myös mukaan kannettavan cd-soittimen, jossa oli Linkin Park - Hybrid Theory levy.
Lähdimme ajamaan kohti Keski-Pohjanmaata, istuin takapenkillä vanhemman veljeni, nuoremman siskoni, sekä äidin ja isän kanssa. Olin vetäytynyt omiin maailmoihin kuunnellessa Linkin Parkia. Katselin ikkunasta ulos miettien, kuinka pääsen kohta syömään hyvää ruokaa, sekä leikkimään isolle pihalle lumileikkejä veljeni, sekä serkkuni kanssa, joka oli myös tulossa isovanhempieni luokse.
Kesken matkan kuitenki nukahdin. Ironista, näkee unta, kuinka näkee unta. Joka tapauksessa, nukahdin vain hetkeksi ja säpsähdän hereille, kun näin unen unessani mörön hymyn, sekä silmät. Vilkkaan mielikuvitsen omaavana aloin heti kehittämään pahaenteisestä tapahtumaa, että mörkö olisi jotenki lähellä. Auton ikkunat muuttuivat huurteiseksi ja välittömästi sain paniikin. Tunsin kuinka pelko valtasi joka ruumiinosan. Kuitenkaan, mitään ei tapahtunut, mielikuvitukseni vain laukkasi. Pihalla oli vain kylmä ja me omistimme vanhan auton.
Olimme saapuneet perille ja pappa oli lämmittämässä saunaa tapansa mukaan. Nousin autosta ja lähdin veljeni kanssa moikkaamaan pappaa ja pappa oli iloinen kun saavuimme perille. Hän sanoi että sisällä olisi ruoka valmiina ja spiderman limua, joka oli 1990 luvulla kova sana. Menimme veljeni kanssa sisälle heti hakemaan pullot limua. Isä ja äiti tulivat perästä kantaen 1 vuotiasta siskoani. Sisällä mummo oli kattanut pöydän valmiiksi ja ilmoitti heti, että kohta on sauna ja sen jälkeen lähdetään käymään mummon siskolla. Mutta syödään kuitenki ensin.
Itse en pitänyt oikein mummon siskon miehestä, sillä hän oli omasta mielestäni todella pelottava. Aloin kiukuttelemaan, että en halua mukaan. Isäni oli ankara ihminen ja käski syömään ruokani ja olemaan nätisti, tai veisi minut letistä kiinni pihalle ulos. Mummo sanoi, että kyllä olisi kiva jos tulisin mukaan, sillä mummon sisko haluaisi nähdä kuinka olemme kasvaneet. Väitin kuitenki vastaan, että mielummin jäisin tänne, koska en halunnut mennä sinne, koska siellä oli "tylsää". En sanonut mitään mummon siskon miehestä, sillä en halunnut hänen koskaan tietävän, että pelkään häntä, tai loukata mummoani.
Isäni hermostui kiukuttelustani ja sanoi minun olevan sitten kotiarestissa ja myöskään pihalle ei sitten ollut asiaa. Se sopi minulle mainiosti, sillä tiesin, että mummoni kyllä päästäisi minut pihalle leikkimään, kun he olisivat tulleet takaisin mummon siskolta.
Olimme syöneet, vanhempani, sekä isovanhemmat olivat jo käyneet saunassa. Riisuin vaatteet ja otin jääkaapista uuden spiderman limun ja lähdin saunaan veljeni kanssa. Pihalla oli tullut kylmempi, tuuli voimakkaasti ja välittömästi mieleeni tuli mörkö. Oli jo hämärää ja mielikuvitukseni laukkasi möröstä, joka vaanii metsässä odottamassa, kuin saalista. Pääsimme saunaan ja avasimme limut. Istuimme lauteille ja nautimme hyvistä löylyistä juoden kylmää spiderman limua. Olo oli tosi mukava. Juttelimme veljeni kanssa supermario pelin salareiteistä, miten sinne pääsisi. Veljeni oli pelannut paljon supermariota ja tiesi pelistä kaiken. Tässä vaiheessa mielikuvat möröstä olivat jo kokonaan haihtuneet. Kunnes..
Aloin pestä itseäni, veljeni heitti löylyä ja kuulin mörön märinän jostain kaukaa. Paniikissa sanoin hätääntyneenä veljelleni, että kuuletko tuon? Veljeni kysyi minkä? Sanoin, että mörön ääni kuului ulkoa. Tärisin ja hikoilin, mutta se ei johtunut kuumuudesta. Veljeni vastasi nauraen lauteiden liikahtavan, kun hän oli liikkunut ottaessa lisää löylyvettä, ääni kuului varmasti siittä. Sulla on vaan vilkas mielikuvitus, sanoi veljeni. Vannoin kuulevani mörön äänen, mutta veljeni ei ottanut itseäni tosissaan, vaan vakuutteli sen olevan vain lauteiden narina ja käski lopettamaan pelleilyn.
Mietin itekseni, oliko kaikki vain sattumaa, vai oliko mörkö oikeasti olemassa. Pohdin, että se on vain piirretty, mutta selkärankaa pitkin ryömi ajatus hämähäkin lailla, että mörkö on todellinen. Kesken mietinnän veljeni otti taas löylyvettä ja lauteista kuuluva ääni narina kuului. Se kyllä muistutti mörön ääntä, joten sanoin itselleni veljeni olevan oikeassa. Oloni helpottui, hieman. Kuitenkin epäilys vainosi, silti vanhemman sekä isomman ja vahvemman veljeni kanssa tunsin olevani turvassa, hän pelastaisi minut jos mörkö tulisi. Näiden asioiden takia mörkö mielessä alkoi haihtua taas pois..
Olimme saunan eteisessä kuivaamassa ja jäin istumaan juoden limua. Veljeni lähti saunasta ensin, joka sijaitsi noin 20 metrin päässä isovanhempien mökistä, johonka johti pieni pihapolku tiheiden puiden ympäröimänä. Jäin kuivaamaan itseäni loppuun ja puin vaatteet päälle ja poistuin sitten ulos saunasta. Kävellessä pihapolkua pimeässä, tuuli yltyi ja toi mukanaan taas sen, se taas toistui. Mörön ääni kuului jostain kaukaa. Jähmetyin ja jäin kuuntelemaan, kuulinko oikein. Ääni toistui toisen kerran ja se ääni tuntui kuulevani vieresestä metsästä, korkeintaan 50 metrin päästä. Otin välittömästi juoksuaskeleet ja ryntäsin mökkiin. Päästyäni sisälle todella peloissani, lukitsin ovet ja huusin sisälle mentäessä, kuinka kuulin mörön äänen metsässä. Pappani nauroi ja sanoi että kyllä pojalla on vilkas mielikuvitus, eikä mörköjä ollut olemassa. Ryhdistäydy.
Huusin, että se oli varmasti mörkö itkien pelosta. Mummoni tuli luokseni halaamaan ja rauhoittamaan minua. Hetken päästä olin jo vähän rauhottunut ja näin kuinka vanhempani ja isovanhemmat olivat pukeneet päälle ja valmistelemassa lähtöä kohti mummon siskoa. Ankara isäni sanoi, että minun pitäisi jäädä tänne, minulla ei kuulemma ollut mitään asiaa sinne, koska olin kiukutellut aiemmin, etten halunnut lähteä mukaan. Sanoin etten halua jäädä yksin, koska mörkö pelotti minua, mutta isäni vain sanoi että voi voi, kannattiko kiukutella. Mummoni ei uskaltanut oikeen sanoa isälleni mitään vastaan. Hän kuitenki tuli taas rauhottamaan minua ja sanoi, että enoni, joka asui tien toisella puolella, voisi tulla tänne kanssani ja soitti vanhasta lankapuhelimesta hänelle. Enoni lupasi tulla, mutta hän sanoi katsovansa ensin jonkin ohjelman loppuun. Minulle tuli taas rauhallinen tunne. Olin turvassa.
Vanhempani, isovanhempani, siskoni sekä veljeni tekivät lähtöä pihalla ja katsoin ikkunasta kuinka he asettuivat autoon. Menin pihalle sanomaan mummolle papalle hei ja annoin siskolleni suukon poskelle. Pappa käynnisti auton ja sillon pappani sanoi " Varo Mörköä", nauraen todella pelottavasti. En tuntenut enää pappani naurua. Se oli niin oudosti sanottu, että en tiedä sanoiko hän sen vitsillä vai ei, mutta pelko valtasi minut taas, jokaista hermoa myöten. Näin kuinka vanhempieni ja isovanhempieni auto lähti pihasta jättäen punaiset takavalot, juoksin perään huutaen että haluan mukaan, älkää jättäkö minua yksin. He eivät kuitenkaan kuulleet minua ja näin kuinka takavalot katosivat pimeyteen. Siinä minä seisoin. Pimeässä, yksin metsän keskellä, tunne siittä, että mörkö olisi tulossa ja todella lähellä. Lähdin äkkiä sisälle ja mietin mitä teen. Otin keittiöveitsen ja valahduin nurkkaan odottamaan, koska mörkö olisi oven takana. Sillon muistin, että enoni oli tulossa, ei minulla ole mitään hätää. Soitin enolleni, hän sanoi että laittaa kohta kengät jalkaan ja lähtee tulemaan, käski keittämään kahvia.
Istuin keittiön pöydällä pelaamassa yksin korttia, jotain omaa peliä, jonka olin kehittänyt joskus. Kahvipannu lorisi ja aika kului hitaasti, mietin mikä enolla kestää. Aloin kattamaan enolle kahvit valmiiksi, laitoin keksejä pöydälle, pullaa ja itselleni karkkia. Menin olohuoneeseen katsomaan, koska enoni tulisi, enon pihavaloon syttyi valot ja tiesin että eno on kohta täällä. Palasin keittiöön syömään karkkia ja tähyilemään keittiön ikkunasta ulos.
Katsoin ulos ja se tunne valtasi minut taas. Yhtäkkiä. Mörkö. Huomioni kiinnittyi saunarakennukseen. Katsoin sitä pitkään ja huomasin että ovi alkoi pikkuhiljaa avautumaan. Tuo tunne, oli sanoin kuvaamaton, se pelko mitä tunsin. Sydän tuli rinnasta läpi ja tuntui, etten voinut liikuttaa ainoatakaan raajaa kehossa. Suuntasin pois päin katseeni, mutta en voinut enää malttaa olla katsomatta. Ovi aukesi koko ajan entistä enemmän. En voinut kuin katsoa kauhusta jäykkänä ja sitten se tapahtui.. Pimeästä alkoi näkymään mörön silmät ja suu. Se tuli ulos hitaasti rakennuksesta ja alkoi kulkea mökkiä kohti pihapolkua, hitaasti minua katsoen, se pelottava ja kauhumainen hymy naamallaan.
Juoksin adrenaliinin pauloissa kohti kaappia piiloon, laitoin oven kiinni ja toivoin, että mörkö lähtisi pois, kun kyllästyisi kun kukaan ei avaisi ovea. Silloin muistin, että olinko sulkenut ulko-ovea? Ja ainii, eno on juuri kävelemässä kohti meidän pihaa. Avasin kaapin ja lähdin kohti ulko-ovea niin nopeasti kuin pystyin, toivoen, että mörkö ei kerkeä avaamaan ovea, jos se ei olisi lukossa. Olin juuri ulko-ovella ja näin ulko-oven ikkunasta, kuinka mörkö olisi enää vain parin metrin päästä ovea, tuijottaen nyt entistä enemmän leveä hymy kasvoillaan minua, enoni maateessa vieressä jäätyneenä. Kokeilin oliko ovi lukossa. Tein sen liian voimakkaasti ja ovi säpsähti auki sepposen selälleen, eikä mitään ollut tehtävissä. Mörkö oli nyt aivan ulko-ovella, enkä enää kerinnyt sulkea ovea, joten lähdin juoksemaan kohti kaappia, missä aikaisemmin olin, luullen, että sieltä hän ei minua löydä. Nyt aikuisena mietin, miksi en hypännyt ikkunasta ulos ja lähtenyt pakoon?
Olin kaapissani piilossa ja mörön laahustavat askeleet ja märinä valtasi talon. Itkin kaapissa, pitäen kättä suuni edessä, ettei mörkö kuulisi minua. Nyt, pikkuhiljaa askeleet alkoi lähenemään koti kaappia. Sitten, yhtäkkiä oli vain hiljaista. Pitkään. Tosi pitkään. Se hiljaisuus alkoi rikkoa järkeäni, enkä tiennyt mitä tehdä. Pelosta sekaisin, järkeviin päätelmiin kykenemättömänä aloin miettiä, josko mörkö olisi vain lähtenyt pois?
Toivoin niin ja pitkä hiljaisuus vaan jatkui ja jatkui. Aloin löytämään toivon kipinää kaiken pelon seasta. Aloin oikeasti luulemaan, että mörkö on poissa. Otin käteni pois suuni edestä ja otin happea, kerran äänekkäästi. Sillon.. Ovi aukesi ja mörön kasvoilla ei enää ollut se hymy, vaan vihainen, vielä pelottavampi katse. Huusin täyttä kurkkua, Mörkö otti minusta kiinni ja tässä vaiheessa yleensä ihminen herää. Minä en herännyt.
Mörkö raahasi minut ulos talosta ja tunsin kokoajan polttavaa jääkylmää kipua jalassani. Mörkö vain katsoi eteenpäin ja käveli todella hitaasti. Hän raahasi minua syvälle metsään ja se matka vaan jatkui ja jatkui..se tuntui monilta päiviltä, jopa viikoilta. Minä vaan huusin koko ajan apua, mutta kukaan ei kuullut. Ääneni jäi metsään. Jossain kohtaa matkaa, en pystynyt enää itkemään, saatika huutamaan. Olin jo turtunut pelkoon. Mörkö ei kertaakaan katsonut minuun, se tuijotti vain eteenpäin, se hymy kasvoilla.
Matka kuitenkin vihdoin loppui ja päädyimme jonkin luolan suulle. Se oli kuin kauhuelokuvista, synkkää, jäistä kallioo. Luolan suulla oli jokin ovi. Mörkö alkoi lausumaan jotain ihmeellisiä sanoja jollakin kielellä, oudolla, mutta mörkömäisellä äänellä ja tuo ovi avautui naristen ja kohmeiset jääpalat tippuivat ovensuun yläpuolelta. Aulassa oli pimeää, en nähnyt mörköä tai yhtään mitään. Mörkö sanoi "Tervetuloa muumilaaksoon". Jatkoimme matkaa, kunnes smaragdeista hohtavat valot paljasti uuden oviaukon. Oviaukon yläpuolella luki " Mörkö pelastaa". Sisällä odotti pelottava ja psyykettä hajottava näky. Siellä oli muitakin mörköjä, vähän erivärisiä ja muodoltaan vähän erilaisia, silti mörön näköisiä. Seinillä oli muitakin kaapattuja lapsia, huutamassa apua, kiljuen, huutaen, rukoillen, itkemässä ja tärisemässä kohmeisissa jäälukoissa. Ne lukot oli vain jäätä, jotka mörkö vain jäädytti kosketuksellaan. Jäälukot olivat sellaisia, että vain silmät ja suu pystyi liikkumaan. Minut asetettiin myös seinälle ja mörkö asetti kädet minun päälle ja jäädyin kiinni seinään.
Vieressä oli lapsi, noin 5 vuotias joka itki äitiä. Kysyin mitä möröt aikovat tehdä minulle. Silloin kuulin kaukaa jonkun toisen lapsen nauravan. Hän sanoi että kukaan ei tiedä, mutta aina kun mörkö tulee hakemaan lapsen irti seinästä ja vie syvälle luolaan, kuuluu vain kiljumista, huutamista, silkkaa paniikkia ja kauhua aivan, kuin kidutettaisi todella pahasti ja sairaasti. Olin aivan shokissa ja en voinut uskoa tilannetta todeksi. Oliko tämä unta vai ei. Yleensä tiedostan, näenkö unta, mutta tässä unessa kaikki tuntui todellisuudelta.
Päivät kuluivat ja kuluivat. Olin kiinni seinässä ja olin jo luopunut toivosta. Olin nälkiintynyt, heikko ja masentunut. Mietin, että jos vain voisin, tekisin itsemurhan. Rukoilin, että kuolisin pian. Hetken päästä alkoi kuulua laahustamista ja mörön märinä. Se mörkö, joka oli minut kaapannut, tuli lähemmäksi, käveli ohitseni ja ajattelin, huh, en minä tänään. Vedin syvään henkeä, mutta mörkö palasi kohdalleni, käänsi päänsä katsoen minua ja alkoi hymyilemään psykkoottisesti. Mörkö alkoi laulamaan tutun kuuloista muumisävelmää, mutta tosi horrorcore tyylillä ja se oli niin pelottavaa, että se sama sävelmä kummittelee vielä tänä päivänä minun mielessä. Mörkö otti minut irti seinäs ja alkoi raahata minua kohti syvämälle luolaan, olin paniikissa ja kauhusta kankeana mitä tuleman pitää. Se lapsi joka nauroi, alkoi nauramaan taas ja alkoi laulamaan " Mörkö se lähti piiriin..." ja sanoi perään, Älä vain pidä silmäsi auki.
Mörkö raahasi minua syvemmälle ja syvemmälle luolaan ja päädyimme johonki aukiolle, missä oli sinisen ja vihreän värinen nuotio, joka oli luonnoton ja mörköjä seisoi kaavut päällä ringissä nuotion ympärillä. Ne lauloivat sitä samaa sävelmää, mitä mörkö aiemmin ottaessa minua seinästä irti. Yhdessä se kuitenkin kuulosti enemmän satanistiselta urhaus musiikilta. Möröt tekivät jonkun eleen käsien kanssa, ikää kuin rituaalin. Ne olivat asettanut pöydän tuon nuotion päälle ja minua raahannut mörkö, asetti minut sen päälle ja jäädytti siihen kiinni. Liekit alkoivat roihuaa ympärillä ja tunsin jääkylmää kipua, iho paloi kylmyydestä. Kaikki möröt alkoivat laulaa kovempaa, kovempaa ja lähestyivät kohti minua, psykoottinen katse kasvoillaan. Aloin huutamaan hysteerisesti, mutta möröt vaan tulivat lähemmäksi, lähemmäksi, lähemmäksi..
Herään huutaen, hikisenä ja miettien mitä vitun unta juuri näin. Se oli pelottavin uni, jonka olin koskaan nähnyt. Edes tänä päivänä, kun olen 30v, en uskalla katsoa mökin ikunnasta kohti saunarakennusta
Ikuiset traumat. Tämä on ensimmäinen kerta kun tämän kerron ja jaan tämän tänne. Pelkään edelleen jokaisesta yö, että se uni toistuu.
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


KalastusKanava - YouTube Minipelit  Murdermystery  Intergalaktinen videopoliisi? Aino elokuva - Official Trailer 2019 Johannes Kastaja kääntää lasten sydämet isien puoleen ja isien sydämet lasten puoleen Murtolukujen yhteenlasku // Matikkapirkko Vapun parhaat munkit - näillä vinkeillä onnistut takuulla! My Name Is Lenny Virallinen Perävaunu Suomi (HD) – Josh Helman & John Hurt KATUKATTI BOB I teaser traileri I Elokuvateattereissa 2017

Nuorirouva luuli olevansa yhden miehen nainen Seksinovellit

  1. KalastusKanava - YouTube
  2. Minipelit Murdermystery Intergalaktinen videopoliisi?
  3. Aino elokuva - Official Trailer 2019
  4. Johannes Kastaja kääntää lasten sydämet isien puoleen ja isien sydämet lasten puoleen
  5. Murtolukujen yhteenlasku // Matikkapirkko
  6. Vapun parhaat munkit - näillä vinkeillä onnistut takuulla!
  7. My Name Is Lenny Virallinen Perävaunu Suomi (HD) – Josh Helman & John Hurt
  8. KATUKATTI BOB I teaser traileri I Elokuvateattereissa 2017
  9. Palveluehdot - YouTube
  10. Tuhatvuotinen valtakunta: Ilmestyskirja 20:1-3

Silti James ei voinut olla auttamatta huomattavan älykästä kattia, joka sai nopeasti nimekseen Bob. Pikku hiljaa hän hoivasi Bobin takaisin kuntoon ja lähetti kissan sitten matkoihinsa ... Palveluehdot. Päiväys: 22. heinäkuuta 2019. Tervetuloa YouTubeen! Johdanto. Kiitos, että käytät YouTube-käyttöympäristöä sekä siihen kuuluvia tuotteita, palveluita ja ominaisuuksia ... Lontoon East Endin 1970-luvun alamaailmassa nopeasti puhuva, juopotteleva, järkelämäinen 193 cm pitkä Lenny taistelee oikeudesta tulla kutsutuksi nimellä The Guv’nor, mikä on ... Tällä videolla lasketaan yhteen murtoluvut 3/4 ja 1/4. Päätellään aluksi kissojen avulla, kuinka näiden murtolukujen yhteenlasku menee! Väritetään lopuksi piirakkakuvioita, joiden avulla ... Evankeliumeissa lopunajat jäsentyvät yksinkertaisesti, niin että Kristus astuu ylös taivaisiin ja lupaa tulla takaisin. Aikojen lopussa hän tulee näkyvällä tavalla luoksemme. Mikael kertoo, miten Jumala lähettää Elian ennen Herran Yeshua HaMashiachan (Jeesuksen Kristuksen) paluuta. Profetia Eliasta esitäyttyi Johannes Kastajassa, joka oli sama mies kuin Elia ... Aseta munkit takaisin öljytyille pelleille ja kohota vielä n.30min ajan. Muotilla tehdyt munkit ovat paistovalmiita tunnin kohotuksen jälkeen, eli ne kohoavat nopeammin kuin pyöreistä ... Sinänsä haava on melko helppo paikata, mutta puhdistus kannattaa tehdä nopeasti ja huolella, koska voi tulla tulehdus. 🎣 Ollille paranemisia ja kireitä siimoja! AINO -elokuva Elokuvateattereissa keväällä 2019. Ensi ilta 2.3.2019 Ikäraja K12 Pituus 2h6min Laji: sota / rakkausdraama kieli: suomi äänet: stereo tekstitys... Tämä video on kaapattu Intergalaktiselta videopoliisilta. Olemme ottaneet tämän videon haltuumme analyysiä varten. Trasku on leikkinyt ajalla ja tämä tarkoittaa että emme voi antaa hänen ...